Just do it

Eilisiä fiiliksiä paperilta:

"Tasan kuukausi kolarista ja hyvä sauma aloittaa laihdutus. Jo parin viikon ajan olen lupaillut itselleni, että suunta kohti parempaa ja kevyempää elämää alkaa nyt, mutta aika heikolta on vaikuttanut.

Päivän maximikalorit olisi unelmissa 1000kcal, mutta eiköhän ne huitele lähempänä 2000:ta. Vielä vuosi sitten kalorit pysyi kurissa, ja vain yhdeksän kuukautta ja seitsemän kiloa sitten 400 kaloria päivässä oksetti.

Tavoitteena on liikkua joka päivä. 30 päivän squat- ja lankkuhaasteen aloitin eilen. Kolmatta kertaa...

Asiat on niin paljon helpompi jättää tekemättä, kuin vain tehdä. Paitsi syömisen suhteen."

Mun tekee koko ajan mieli syödä jotain, ja kun en syö niin alkaa tehdä mieli herkkuja. Herkutteluksi se tänäänkin meni, kun asuntoesittelyn jälkeen käytiin kaupassa. Nyt on maha pullollaan toffeeta ja enkelisuklaata. 

Kuvat googlesta.

Mietteitä hiljaisuuden jälkeen

Anteeksi hiljaisuus. Se johtuu laiskuudesta ja netin puutteesta. Olen kirjoitellut juttuja paperille, ja tässä niistä yksi:

"Miksi mun piti muuttaa pois kuppikselta? Kultaako aika muistot näin nopeasti, vai olivatko löytämäni huonot puolet kerrostaloasumisesta liioiteltuja?

Oliko rattaiden änkeminen hissiin ja niiden sisällä säilyttäminen sittenkään niin kamalaa? Iso kauppa kävelymatkan päässä, samoin koulu ja keskusta.

Autottomuus pistää miettimään. Jos asuisin vielä kuppiksella, en edes tarvitsisi autoa. Vuokra olisi 30 euroa enemmän, sähkö saman verran vähemmän. Bussilippuja ei tarvitsisi ostaa, eikä takkapuita.

Ympäri vuorokauden jostain kuuluu elämisen ääniä. Aamulla kahvia keittäessä oli ihanaa tuijottaa keittiön ikkunasta tiellä kulkevia ihmisiä. Autoja loputtomiin, kiireisiä ihmisiä juoksemassa ja lapsia nauttimassa lumesta ja loskasta. Niillä ei ollut kiire minnekkään.

Viikonloppuisin heräsin aikaisin traktorin jyskeeseen, joka kasasi yöllä satanutta lunta aina vain isommaksi ja isommaksi kasaksi, vieden kahden vierasauton paikan.

Parkkipaikkaa sai vihan tunteeseen asti hakea suurimman osan kuppiksella vietetystä ajasta. Talvella tilanne oli lähes kaoottinen, kun joutui kävelemään kokonaisen korttelin. Seriously?

Onko tässä taas kyse siitä, ettei ihminen osaa arvostaa sitä mitä jo on? Jatkuvasti yritetään etsiä jotain mukavampaa, jotain parempaa. Hetken mielijohteesta tehdään suuriakin päätöksiä, kun aina on kiire. Kaikki halutaan nyt ja heti."

2012

2012

Ikävä pakkasia. Ikävä palelevia poskia ja kirkkaan punaista nenää.

P.S. Eilen satoi ensilumi ♥

Eniten vituttaa kaikki

Lääkkeet katosi, en muistanut että apteekit menee kiinni jo viideltä, olen taas lihonnut, en jaksa hölkätä, en pysty tekemään mitään.

Koko kroppa kutiaa, otsa kukkii, paska ilma, luvassa lauha talvi. Ei ole autoa, eikä tule. Läski ei jaksa hölkätä. Selkä sattuu.

Ainakin sä olet terve. Ai mä vai? En todellakaan.

Tajusin, etten saa laihdutettua koskaan. En tule koskaan olemaan tyytyväinen kroppaani.