Anteeksi hiljaisuus. Se johtuu laiskuudesta ja netin puutteesta. Olen kirjoitellut juttuja paperille, ja tässä niistä yksi:
"Miksi mun piti muuttaa pois kuppikselta? Kultaako aika muistot näin nopeasti, vai olivatko löytämäni huonot puolet kerrostaloasumisesta liioiteltuja?
Oliko rattaiden änkeminen hissiin ja niiden sisällä säilyttäminen sittenkään niin kamalaa? Iso kauppa kävelymatkan päässä, samoin koulu ja keskusta.
Autottomuus pistää miettimään. Jos asuisin vielä kuppiksella, en edes tarvitsisi autoa. Vuokra olisi 30 euroa enemmän, sähkö saman verran vähemmän. Bussilippuja ei tarvitsisi ostaa, eikä takkapuita.
Ympäri vuorokauden jostain kuuluu elämisen ääniä. Aamulla kahvia keittäessä oli ihanaa tuijottaa keittiön ikkunasta tiellä kulkevia ihmisiä. Autoja loputtomiin, kiireisiä ihmisiä juoksemassa ja lapsia nauttimassa lumesta ja loskasta. Niillä ei ollut kiire minnekkään.
Viikonloppuisin heräsin aikaisin traktorin jyskeeseen, joka kasasi yöllä satanutta lunta aina vain isommaksi ja isommaksi kasaksi, vieden kahden vierasauton paikan.
Parkkipaikkaa sai vihan tunteeseen asti hakea suurimman osan kuppiksella vietetystä ajasta. Talvella tilanne oli lähes kaoottinen, kun joutui kävelemään kokonaisen korttelin. Seriously?
Onko tässä taas kyse siitä, ettei ihminen osaa arvostaa sitä mitä jo on? Jatkuvasti yritetään etsiä jotain mukavampaa, jotain parempaa. Hetken mielijohteesta tehdään suuriakin päätöksiä, kun aina on kiire. Kaikki halutaan nyt ja heti."
 |
| 2012 |
 |
| 2012 |
Ikävä pakkasia. Ikävä palelevia poskia ja kirkkaan punaista nenää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti