torstai 31. lokakuuta 2013

Vihaan tätä elämää

Lokakuun viimeinen päivä ja lumen tuloon reilu kaksi viikkoa. Ellei eletä jo aikaa, että taaperretaan vuoratuissa kumisaappaissa koko talvi.

Nyt taas tuntuu, että kaikki alkaa mennä alamäkeen. Kaverin ulkomaalainen mies tulee suomeen muutaman viikon kuluttua ja lupauduin, että se voi tulla meidän kanssa laivalle. Jos mun pikkuveli ei lähde sen takia mukaan, vaikka alustavasti jo lupasi, mä taidan jättää reissun tekemättä. Tulen olemaan kolmas pyörä ja mua ei voisi vähempää kiinnostaa kattella niitten nuoleskelemista.

Mua vituttaa nyt jo.



Vakuutussetä soitteli tänään ja ilmoitti mun auton arvoksi 2000€, johon lisätään turvaistuimen arvo 209€. Nyt vaan odottelen tietoa muista hajonneista/turmeltuneista tavaroista, joihin kuuluu 400 euron edestä sälää sekä uusi puhelin.


Menin koululle lukkarin mukaisesti ja ne päätti nyt vasta pitää matikan viime kurssin päätöksen, eli menin ihan turhaan. Tein kolme paperillista yksikönmuunnoksia ja joka puolelta kuuluu, ei tästä tuu mitää, en mä osaa! Hei c'moon, kurssi loppui jo, ettekä osaa vieläkään!?

Sain osakseni vahingoniloista naurua, kun kukaan luokasta ei tasan tarkkaan tiedä miksi mä klenkkasin, miksi mulla on käsituki ja miksi puolet naamasta on mustelmilla. Ja naurajistako pitäisi tulla hyviäkin hoitajia...

Tää päivä kiinnosti mua melkeen yhtä paljon kun läjä sontaa.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Pitääollapikkasenpläski

"Laihduttaminen on ihmisen tietoista toimintaa painon alentamiseksi."
-wikipedia

Neljän seinän sisällä toista jalkaa klenkaten, käyn jälleen kerran jääkaapilla. Aina sieltä jotain löytyy. Viidennen kerran kurkkaan kulmakaappiin, jossa ei aikaisemmillakaan kerroilla ollut puuroa, näkkileipää ja kasvisliemikuutioita ihmeellisempää. Syön kolmannen Viiliksen ja täksi päiväksi tarkoitetun tonnikalasalaattiaterian. Äiti on tuonut mulle kokista ja illalla mieli tekee suklaata. Syön kokonaisen minttukrokanttilevyn. Päivällä syödyt sipsit on jo unohtuneet, eikä coca colan kalorit ja sokeri tunnu rasittavan mieltä.

googlesta

tiistai 29. lokakuuta 2013

29102013



Huomenna on viimeinen sairaslomapäivä, ja mua pelottaa miten selviän koulussa. Kaikkien katseet, päänsärky, reiden ja säären kivut ja säryt.

Torstaina mun pitää könkätä kouluun yhden tunnin takia. Perjantaissa roikkuu kysymysmerkki viimeisen tunnin kohdalla. Varattu.

Olen selittänyt perjantai-iltapäivän tapahtumat arviolta kahdeksaan kertaan ja vielä olisi ainakin kerta edessä. Jokaisella kerralla löydän uuden jossittelun aiheen.

Jos en olisi pakannut tavaroita hyppytunnilla. Jos en olisi pyytänyt hyväksilukua tunnin jälkeen. Jos olisin mennyt toista reittiä, kun sitä harkitsin. Jos olisin kääntynyt, kun olisin ehtinyt. Jos olisin katsonut taustapeiliin, niin kuin aina siinä kohtaa. Jos en olisi ohittanut meihin törmännyttä autoa!

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kolarissa

Meni viikonloppu uusiksi. Lähdettiin tytön kanssa mun vanhemmille, kun pari kilometriä ennen määränpäätä mies ajaa mun auton perään vähintään 90 mittarissa ja tuhoaa koko takakulman autosta. Kaikki tapahtuu sekunnissa ja liikahdetaan sen verran eteenpäin, että vastaan tuleva auto törmää etukulmaan. Koko oikea puoli kasassa.

Auto pyörii pari kierrosta ympäri ja mulla on luultavasti taju sen aikaa kankaalla, koska en muista sitä. Nousen paniikissa autosta ulos vaikka joka paikka särkee. Kierrän auton taakse ja huudan. Näen tytön. Takalasi ja tytön puoleisen oven lasi on rikki. Tyttö tuijottaa mua, mutta ei itke. Alan huutaa, että auttakaa mun tytärtä. Perään ajanut mies kävelee mua kohti ja pyytelee anteeksi. Vastaan ajanut nainen tulee mun vierelle, irroittaa tytön turvavyöt mutta ei ota häntä ulos. Menen väliin ja nostan tytön ulos. Näen tytön takaraivossa verta. Ikkunan lasi on raapaissut päätä.

Odotetaan noin 10 minuuttia ambulanssia ja noustaan sinne heti. Mies ja nainen ovat kunnossa. Munt rusikoidaan kahden auton väliin. Tyttökin on paremmassa kunnossa, kuin mä. Meiltä kysellään moneen kertaan samat asiat ja lähdetään kohti sairaalaa. Perään ajanut mies pyytelee anteeksi ja halailee.

Mulle laitetaan kaulatuki ja tippa, ja pidän tyttöä tiukasti sylissä matkan ajan. Sairaalassa meidät erotetaan ja makaan samassa asennossa vajaan neljä tuntia. Tyttö on kunnossa ja viedään lasten teholle yöksi tarkkailuun. Mun äiti on tytön seurana.

Mä yövyn traumaosastolla ja saan neljään kertaan särkylääkettä, sillä löin pääni tuulilasiin. En pääse istumaan ilman sairaanhoitajan apua ja munt kärrätään vessaan. Ennen nukkumaanmenoa yritän nousta ylös ja koko vartalo särkee. Vatsan, niskan ja käsien lihakset on nytkähdyksen seurauksena väsyneet ja kipeät, mikä vaikeuttaa ylöspääsyä. Vasen käsi ei vieläkään toimi kunnolla.

Mua itkettää koko illan ja yön.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Perjantai


Ihanaa, että on vihdoin perjantai. Olen ollut koko viikon väsynyt ja se alkaa painaa jo kunnolla, kun meinasin nukahtaa anatomian tunnilla. Nyt olen kotona hyppytunnin ajan, ja takaisin koululle pitää raahautua tunnin päästä. Tunnin päästä mun pitää myös soittaa ikävä puhelu lastenvalvojalle, sillä mun on pakko vaatia ettei tytön isä näe häntä vähään aikaan.

Eilistä fiilistä

Meillä on niin kauhea sota käynnissä, että isä, sanotaan nyt vaikka Mikko, kostaa helposti tytön kautta mulle. Mikko on häikäilemätön ja psyykkisesti sairas. Ainakin mun diagnoosin mukaan. Vähintään narsisti. 

Tämä olisi Mikon viikonloppu, mutta mä aion tehdä kaikkeni ettei Mikko tyttöä saa. Olen sille jo pitkään sanonut, että pistää asiansa kuntoon jos haluaa vielä tytärtään tavata. Asiat menee aina vaan huonommiksi, eikä se edes yritä. Ei yrittänyt munkaan kanssa ku pari kuukautta toitotin, että jos se ei edes yritä, me muutetaan pois.

Mikolla on lähestymiskielto mua kohtaan ja olin taas eilen oikeudessa sen takia. Menetin hermot totaalisesti ja itkien huusin ja haukuin Mikkoa, syyttäjää, tuomaria... Ei kovinkaan järkevää, mutta Mikkoa ei voisi vähempää kiinnostaa sakot ja mitä mä siitä saan? Poissaolomerkintöjä koulusta, bensakuluja. Valtio saa lisää rahaa eikä Mikko mihinkään siitä muutu.


Ostin eilen seitsemän kinder buenoa ja söin ne kaikki illalla. Niiden piti kestää koko viikonlopun. Pelkästään niistä kertyi yli 1700kcal enkä uskaltanut käydä vaa'alla aamulla.

Onneksi huomenna pääsee luistelemaan pitkästä aikaa <3

Kaikki kuvat googlesta.

torstai 24. lokakuuta 2013

Uusia tuulia

Moi! Oon Eve. Parikymppinen vuoden ikäisen taaperon äiti. Opiskelen lähihoitajaksi jo periaatteessa neljättä vuotta ja vielä olisi jäljellä kaksi. Koko vanhassa koulussa vietetty aika oli pelleilyä enkä edistynyt ollenkaan.

Oon kirjottanut blogia enemmän ja vähemmän viitisen vuotta ja muutaman kuukauden kerroin kuulumisiani omilla kasvoilla. Nyt olisi taas aika pysyä varjoissa ja yrittää näin saada enemmän itsestäni ulos.

Olen laihduttanut vuodesta 2007 ja välillä siinä onnistunutkin. Paras saavutukseni oli, kun sain painoa kuusi kiloa pois, mutta kuinkas sitten kävikään. Kaikki kilot tulivat myrskyn lailla takaisin. Eilen aamulla vaaka näytti 65,5kg ja tavoitepaino tällä hetkellä on 58kg.

Mun laihdutus johtaa välittömästi siihen, että karsin ruokavaliostani pois kaikki lämpimät ruuat ja alan herkuttelemaan niiden sijasta. Elän päivät jogurtilla, hedelmillä ja muroilla. Suklaata kuluu todella paljon. Sitä en tee omasta vapaasta tahdosta, vaan ääni mun pään sisällä huutaa, ettei tuota voi syödä! Makeanhimo kasvaa kun kalorimäärä pienenee. Tällä hetkellä mun päivittäinen kaloritavoite on maksimissaan 1000kcal. Not gonna happen!