31.12.2013 - 1.1.2014
Istun bussissa ja ympärillä välkähtelee kirkkaita erivärisiä raketteja. Kello on 21:40 ja olen matkalla kaverini Saran ja tämän aviomiehen luo. Mulla ei ole niin hyvä mieli, mitä olin aiemmin ajatellut. Ympärillä välkähtelevät valot ja radiossa soiva hempeä rakkauslaulu vie ajatukset niihin ihmisiin, jotka ne värit saavat aikaiseksi.
Pariskuntia käsi kädessä, onnellisina uudesta vuodesta. Uudesta vuodesta yhdessä. Ehkä ne tekee yhdessä suunnitelmia vuodelle 2014, ehkä ne aikoo toteuttaa aiemmin tehdyt suunnitelmat.
Saran luona me jutellaan kaikenlaista maan ja taivaan välillä, juodaan fresitaa ja mun silmät punottaa. Yhdentoista jälkeen kävellään läheisen koulun pihalle, kuten suuri osa alueen muistakin asukkaista, ja ammutaan muutama raketti. Nauretaan kaksinkerroin ja juostaan karkuun mihin sattuu lentäviä perhosia, tungetaan papattimatto tyhjään fresitapulloon ja nauretaan lisää, kun pullossa pamahteleva ääni muistuttaa bonjorumpuja. Pam papa pam pam...
Käydään sisällä kohentamassa meikkiä ja matkalla yökerhoon lepuutan silmiä. Ovella on koko korttelin mittainen jono, jossa seistään reilu puoli tuntia. Sisällä näen tutun miehen, joka tanssii jonkun naisen kanssa. Pilkun jälkeen mies soittaa mulle. Sara ja B lähtevät kotiin ja mä jään juttelemaan Jarkon kanssa. Juttelen muidenkin ihmisten kanssa ja Jarkko nappaa mun laukun maasta mukaansa.
Seuraan Jarkkoa ja saatuani laukun takaisin lähden omille teille. Jarkko soittaa mulle lähemmäs 20 kertaa ja laittaa viestejä. Pieni kiusanteko ei ole haitaksi, varsinkaan kun mun ei pitänyt Jarkolle mennä. Mun ei pitänyt antaa periksi.
Onko tunteille olemassa on/off-kytkintä? Miten tunteet jätetään pois ihmissuhteesta ja paikalle jätetään vain järki? Pystynkö mä tapaamaan Jarkkoa ilman suuria tunteita, ilman kiintymystä? Ihastun helposti, jonka seurauksena satutan vain itseäni. Tää on vaan seksiä. Mulla on sitä jo ikävä. Se tuoksuu niin hyvälle. Se tuntuu niin hyvälle. Liian hyvälle.
Se on ollut tavoittamattomissa niin pitkään. Pelkkää vitsiä ja huumoria koko vuoden 2013. En kertaakaan ajatellut tosissani, että vielä nähtäisiin. Ei käynyt mielessäkään. Onko se muna vai kana?
J: Meidän pitäis nähdä useemmin.
E: Katotaan sit taas 11 kuukauden päästä.
J: Eii, lopeta!
Se puhuu paljon entisistä panoistaan. Se näytti mulle jonkun tuttunsa kuvan ja sanoi "tota mä olisin halunnu naida tänää niin helvetisti". Ookoo?
Se on tunteeton. Miksen minäki voi olla?
kuva googlesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti