Lokakuun viimeinen päivä ja lumen tuloon reilu kaksi viikkoa. Ellei eletä jo aikaa, että taaperretaan vuoratuissa kumisaappaissa koko talvi.
Nyt taas tuntuu, että kaikki alkaa mennä alamäkeen. Kaverin ulkomaalainen mies tulee suomeen muutaman viikon kuluttua ja lupauduin, että se voi tulla meidän kanssa laivalle. Jos mun pikkuveli ei lähde sen takia mukaan, vaikka alustavasti jo lupasi, mä taidan jättää reissun tekemättä. Tulen olemaan kolmas pyörä ja mua ei voisi vähempää kiinnostaa kattella niitten nuoleskelemista.
Mua vituttaa nyt jo.
Vakuutussetä soitteli tänään ja ilmoitti mun auton arvoksi 2000€, johon lisätään turvaistuimen arvo 209€. Nyt vaan odottelen tietoa muista hajonneista/turmeltuneista tavaroista, joihin kuuluu 400 euron edestä sälää sekä uusi puhelin.
Menin koululle lukkarin mukaisesti ja ne päätti nyt vasta pitää matikan viime kurssin päätöksen, eli menin ihan turhaan. Tein kolme paperillista yksikönmuunnoksia ja joka puolelta kuuluu, ei tästä tuu mitää, en mä osaa! Hei c'moon, kurssi loppui jo, ettekä osaa vieläkään!?
Sain osakseni vahingoniloista naurua, kun kukaan luokasta ei tasan tarkkaan tiedä miksi mä klenkkasin, miksi mulla on käsituki ja miksi puolet naamasta on mustelmilla. Ja naurajistako pitäisi tulla hyviäkin hoitajia...
Tää päivä kiinnosti mua melkeen yhtä paljon kun läjä sontaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti